Kevät<3

Nythän mä tästä vasta innoistuinkin, en tosiaan tiennyt että mun puhelimeen on tällänen sovellus olemassa, että pystyn kirjoitteleen ihan missä vaan, vaikka näin työmatkalla! :-D Aika kätevää kyllä.

Eilen oli tosi vaikea päivä, siis todella. En edes oikein tiedä mikä oli, ahdisti vaan kamalasti ja kuten jo aikaisemmin oon kertonut olleeni aikamoinen suruunsyöjä,

meinas eilen kaupassa käydä aika "perinteiset" ja ostoskoppa oli hetken täynnä irttareita, limsaa ja suklaata.

Sitten joku viisauden säätönappi varmaan aktivoitu mun päässä, tyhjensin korin ja aloitin alusta - paljon vihanneksia, maitorahkaa, vishyä ja hedelmiä.

Olin aika ylpeä taas itsestäni, olin jo melkein varma, että joko taas romahfan, mutta ei!

Nyt pikkuhiljaa alkaa sisäistämään tän uuden elämäntavan, eikä se tunnu niin vieraalta ja oudolta. Maitorahka maistuukin yllättävän hyvältä etenkin kun siihen lisää pilttiä ja banaania, työmatkalle työharjoittelupaikalle puen lenkkivaatteet koska bussillakaan ei pääse kovin lähelle, vaan pysäkiltä on suuntaansa melkein kilometri, tulomatkalla ylämäkeä ja  senhän otan vain urheilun kannalta! :-D En olisi todellakaan uskonut hetki sitten tälläiseen minään, mutta oon vaan tosi onnellinen tästä! :)

Kiitän vielä kerran teitä ihania, autatte ihanilla kommenteillanne mua enemmän kun uskottekaan, ootte ihan parhaita :*

Otsikko ei sinänsä kyllä mitenkään liity tähän postaukseen, mutta oon kyllä niiiin onnellinen kun kevät on taas täällä<3

aamupalaa: kaurapuuroa, mustikkakiisseliä, banaania ja raejuustoa, nam!

Niin kaunis on hiljaisuus

Piiitkä hiljaisuus on ollut blogin osalta, kun koulutyöt, työharjoittelu ja toki myös elämäntapamuutos on ollut melkoisen rankka yhdistelmä tällä elämän hetkellä.
Mitään suuria muutoksia ei ikävä kyllä ole tapahtunut painon suhteen, mutta silti olen melko ylpeä itsestäni - yksi suurimmista paheistani eli herkuttelu on melkein saatu jo ns "normaalille tasolle", vähän vielä töitä on tehtävä, mutta lähes päivittäinen karkin/jäätelön/limun ym syönti on ainakin jäänyt.
Ja siitä saan olla todellakin ylpeä, se ei ole ollut helppoa, sen myönnän.
Lenkkeily tuntui hetken aivan luksukselta, kun lumet ja jäät olivat hetken aikaa sulia ja muutamia hölkkäaskeleitakin uskalsin ottaa, ikävä kyllä se lumi sitten palasi ja nyt taas se motivaatiokin laski lenkkeilyn kohdalla, mutta eiköhän se kevät sieltä vielä tule.
Uimahalliinkin palaan, kunhan ylihuomenna alkavan työharjoittelun työvuorot selviää, jolloin siis tiedän minkälaisen uimakortin ostan. Köyhän opiskelijan on vaikea hymyillä välillä :-D


Hitaasti siis edetään, mutta kirvestä en ole heittänyt kaivoon -enkä heitä!
Nyt vaaka näyttää jo -2,5 kg, mutta onnekseni tuo oma iänikuinen vaakani sitten otti ja hajosi juuri tässä projektin alkumetreillä ja nyt joudun muiden vaaoilla käymään siihen asti, kunnes saan uuden ostettua, toki mahdollisimman pian :D
Mutta kyllä tämä tästä!
Tsempit <3